On aika aloittaa projekti nimeltään ”Mission Impossible”. Oheinen 61 v. ”urheilija-nuorukainen” painaa 176 cm:n pituudellaan 93kg.
Painoindeksi (BMI) on siis 30 (yksikkö = kg/m2) eli merkittävä ylipaino. Vyötärölihavuutta esiintyy ja verenpaine on korkea.
On siis tarve aloittaa 1.7.2018 painonpudotus ja ruokavalion muutos. Projektin tavoite on saada vaaka näyttämään 79kg viimeistään 30.12.2018 klo 23.59 mennessä. Tällöin BMI olisi 25,5 joka on hyväksyttävissä ja vatsanseutu hoikentunut sekä verenpaine alentunut.
Paino aamutuimaan 93kg!!
Mitä tämä edellytää… aktiivista liikunnan lisäämistä, olen koiran omistajana kävelyn kannattaja, nyt on panostettu aloitukseen hankkimalla uudet lenkkikengät ja kävelysauvat.
Myös pyöräily näin kesäaikana onnistuu, uimisestakin pitäisin, mutta molemmat leikellyt jalat pistävät tätä vastaan, aion kuitenkin kokeilla vesijuoksua paikallisessa uimalaitoksessa kunhan sen kesähuoltotauko on ohi…
Siis yrittänyttä ei laiteta, toimeen vaan. Seuraava päivitys on siinä parin viikon kuluttua, josko olisi jotain saatu aikaiseksi…
Heinäkuu oli aktiivinen aloituskuukausi, liikuntaa lisättiin pieni annos kerrallaan, muistaen alku- ja loppulämmittelyt venytyksineen. Säätilassa lämpöä riitti hyvinkin, joten aktiviteetit suoritettiin pääsääntöisesti iltaisin.
Sauvakävely sekä pyöräily olivat perusharjoitteet päivittäisen kävelyn lisäksi. Niin kuin aina ennenkin, aloitettaessa liikunnan lisäystä, vaikein asia tuntuu hommassa olevan se kuuluisa ”sohvasta ylös” – toiminne eli liikkeelle lähtö.
Kun on saanut itsensä ulos ja liikkeelle niin kohtuullisen nopeasti saadaan ns. ”lämpö päälle” ja homma alkaa toimimaan ja suoritukset etenemään. Matkat ja määrät/toistot olen pyrkinyt pitämään kohtuullisina välttääkseni kyllästymistä ja pakonomaista tunnetta.
Omasta kunnosta ja terveydestä huolehtimisesta tässähän on loppujen lopuksi kysymys, joten homman täytyy pysyä mielekkäänä. Kun näkee ensimmäisiä pieniä muutoksia positiiviseen suuntaan kehossa ja kunnossa/psyykkeessä niin motivaatiokin voimistuu.
Elokuu toivottavasti on harjoitteissa tasaisesti nouseva ja lisää positiivisiä kuntoiluhetkiä sisältävä, koetetaan kehittää uusia harjoitusmalleja edellisten lisäksi ja tueksi. Liikunnallisista aktiviteeteistä lisää elokuun puolenvälin jälkeen…!! Tsemppiä…
Oheisista taulukoista näkyvät heinäkuun askelmäärät sekä painon muutos.
Kuukausi jatkui edellisten tapaan säätilan osalta lämpimänä, muutama heikohko sade jaksoi seudullemme saapua. Liikunnan kannalta vasemman jalan ”ukkovarpaan” kipeytyminen vaivaisenluun muodossa vähensi sauvakävelyn osuutta kuntoilussa, mutta pyöräily sentään luonnistui.
Kokonaisaskelmäärä kuukausitasolla ei kuitenkaan ihan hirveästi laskenut, päivittäinen liikkuminen koiran kanssa sentään sujui normisti.
Paikallisessa uimalaitoksessa on kesähuoltotauko ohi, joten siitä avautui uusi liikuntamuoto, jota täytyy kokeilla pienistä jalkarempoista huolimatta.
Aamuvirkkuna ihmisenä minulle soveltuu laitoksen ma-ke-pe päivien 06.00 aukeaminen, joka on hyvä aika aamuiselle kuntoilulle. En kuitenkaan tätäkään aio tehdä kuin korkeintaan kahtena aamuna viikossa, rajansa kaikella.
Olen pitänyt maanantaiaamuja ”virallisena” punnituspäivänä ja 20.8.2018 aamulla tuli tavoitteen puolivälin lukema vaakaan.
Tämä oli kuitenkin ”hetkellinen tilanne”, sillä loppukuuta kohden liikunta väheni aiemmin mainituista syistä ja sitä kautta sohva oli liian kutsuva eli painoa tuli hiukan takaisin loppukuusta.
Mutta ei lannistuta tästä, kokonaisuutena ollaan hyvällä tiellä ja fiilis on (vielä) korkealla, aikaahan on tavoitteen ”death lineen” vielä lähes 4kk. Alla vielä muuta kuva suoritteista ja mittauksista.
Liikunnallista alkavaa syksyä, vielä on kesää jäljellä säätietojen mukaan…
Päivitellään viimeistään lokakuun alussa, mitä on tapahtunut.
No niin, syyskuu tuonut tullessaan uutta virtaa, kipeytyneen takajalan kanssa käyty röntgenissä, jossa ei dramaattisempaa havaittu, pieniä luupiikkejä ja rustottumia, joita lääkäri kommentoi että ”kuuskymppisillä nää rupee oleen aika yleisiä, kyllä se siitä”… jaa jaa.
Jonkin moinen piiskaus saatiin kuitenkin itselle aikaan ja liikkeelle päästiin vielä ilman suurempia hampaan puremisia ja irvistelyjä. Uusi laji uiminenkin on vielä maistunut, ei ihan niin innolla kuin kuvittelin, mutta kumminkin altaaseen asti on päästy.
Perinteiset sauvakävely ja pyöräily ovat, ainakin vielä, päälajeina liikunnassa, katsotaan sitten kun iskee räntää naamaan, miten itsekuri on kohdallaan. Koetetaan löytää jotain sisäliikuntaa, sellaista mitä polvet kestäisi.
Rännästä puheen ollen, ilmasto on ollut vieläkin erittäin suosiollinen, vasta viimeisellä viikolla syyskuuta hiukan viileni, oli 22.9 Mauri-myrskyä, ensimmäisiä pakkasöitä sun muuta, mutta kalenterin mukaan niinhän täytyy ollakin.
Syyskuun loppupuolella löytyi tuore, minulle ennen kokeilematon liikuntamuoto, kuntosähly, joka on sukua salibandylle. Siinä on tarpeeksi rauhallinen vauhti (kävely sallittua ja osin jopa suotavaa) ja kuitenkin saadaan pieni peli ja kisailu aikaiseksi ja kunnon lämpö pintaan. Parasta on kuitenkin liikunta seurassa, ei tarvii yksin puurtaa. Onnistumisiakin saatetaan kokea jääkiekosta tuttua termiä mukaellen ”lapa lattiaan – nimi lehteen” tyyliin. Suosittelen kokeilemaan lajia.
Syyskuun loppuminen edustaa mission aikajanan puolivälin krouvia, tavoitetta kohden mennään hyvällä mentaliteetilla, joitakin tuloksia on havaittavissa, maaliin on ajallisesti matkaa n. 12 viikkoa ja painossa muutamia kiloja… jaksaa, jaksaa… (toivotaan parasta).
Perinteiseen tyyliin alempana kuvia ja käyriä kuvastamaan liikunnan iloa! Palataan taas asiaan, kunhan marraskuu koittaa. Tsemppiä!
Syksy etenee hitaasti mutta vakaasti, sellaista rospuuttokeliä ei onneksi lokakuu suuremmin tarjoillut, vaan ”päästi” ulkoilijan kohtuullisen kuivin vaattein (päälipuolelta) liikunnan parissa viihtymään.
Sinällään tästä kuusta ei paljon ole kohokohtia kerrottavana, tasaista puurtamista suoritteiden painotuttua ajallisesti enemmän sauvakävelyn, kuntosählyn ja uinnin puolelle pyöräilyn jäädessä syksyn edetessä vähemmälle.
Alkukuun aikana oli muutaman kerran pienoinen motivaation vajaus havaittavissa, joka näkyi heti vaa’assa, loppukuun aikana löytyi selkärankaa enemmän (ei ollut sukassa reikää, joten saatiin sukasta kaivettua ranka takaisin omalle paikalleen).
Painon suhteen tavoite lähestyy uhkaavasti, koetetaan pitää sama liikunnallisesti tarmo päällä, kuitenkin pitää varoa ylikuntoa, ettei ”ny vaa sattus mittää”…
Marraskuussa fokusta koetetaan kohdentaa keskivartalon ”jenkkakahvoihin”, joka taitaa tarkoittaa erilaisia jumppaliikkeitä liikunnan lisäksi.
Näillä eväillä mennään eteenpäin kohti seuraavaa jaksoa, lainataan tähän lopuksi otteita Miljoonasateen Marraskuu-kappaleesta: ”Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun… Etkö tiedä, voi yksinäisen miehen viedä, marraskuu”. No, onneksi en ole yksin, en siis ole katoamassa marraskuuhun.
Seuraavan kerran kirjataan tapahtumia ja seurauksia joulukuun alussa, seurataan kaikkia pimeässä liikkuvia tarkkana ja eritoten jo marraskuussa hiljalleen alkavia pikkujoulutonttujen liikkeitä, kun kerran halloween saatiin jo taputeltua.
Perinteisesti muutama kuva ja graafi loppuun. Liikunnallista aikaa kaikille…
Tähän mennessä kuukausista kovin vastustaja liikkumiselle, jossain määrin itsensä pakottamiseen viittaavia piirteitä liikkeelle lähdössä, tiedä sitten, mistä mahtanee johtua.
Nyt on kysytty kärsivällisyyttä ja katsottu peiliin parikin kertaa tuimasti ja palautettu mieleen kirkkaasti rakkaan avovaimoni Anna-Kaisan eräät iskusanat: ”NYT SITTE”. Ne, jotka ovat tämän ponnekkaan ilmaisun minun lisäkseni kuulleet, ymmärtävät varsin hyvin mitä tarkoitan.
Marraskuun ilmasto siirsi tosiaan kuntoilun osalta painopistettä voimakkaasti sauvakävelyn suuntaan, pyöräily jää jo talviteloille valonpuutteen ja kylmentyvän sään seurauksena. En ole koskaan ollut talvipyöräilyn kannalta, nuorena autottomana tuli poljettua tarpeeksi talviajan työmatkat, se riittäköön siitä lajista.
Uusia harrasteita ei ole suoritevalikoimaan tullut, viimeksi tekstissä luvattujen joogaliikkeidenkin osalta on vähän niin ja näin.
Mutta ei vaivuta synkkyyteen, jotain positiivista marraskuu toi tullessaan. Lähestyvän 62-vuotispäivän kunniaksi sain jo ennakkolahjan 12.11. Tuona maanantaisena aamuna vaaka osoitti lukemaa 79! Tarkkaan katsottuna hiukan allekin! Asteikon mittayksikkö on kilogramma. Ollaan siis saavutettu tavoite painon suhteen, hyvä niin. Lähtöpainosta -14kg on karistettu, polveni(kin) pitävät asiasta suunnattomasti. Kaikenlainen liikkuminen ja oleminen on huomattavasti helpottunut.
Alkuunhan tavoiteasetanta on painontavoitteen osalta ajallisesti määritelty loppumaan 30.12.2018. Vaikka tavoite on nyt saavutettu, niin kyllä kokonaistavoiteajasta pidetään kiinni ja jatketaan kuntoilua lähes joulukuun loppuun (30.12.2018) saakka, jotta voidaan uuden vuoden aattona 31.12.12018 todentaa, mitä on saatu aikaiseksi.
Tarkoitus ei ole enää syvällisesti keskittyä pelkästään painon pudotukseen vaan painon ja liikunnan/ravintotottumusten kokonaisvaltaiseen hallintaan, niin että lähestyvien pikku- ja suurienkin joulujuhlien jälkeen vaaka näyttää maltillista 79 kg lukemaa 30.12.2018. Saas nährä, kui äijjän käy…
Elikkä siis (karmeeta suamenkiältä) vielä joulukuu mennään nyt reippaalla mielellä kohti tulevaa Uutta Vuotta 2019, muistakaa olla kilttejä, tontut ovat (minun lisäkseni) liikkeellä.
Viimeinen kirjoitelma tähän blogiin julkaistaan 31.12.2018, pysykää katselulla.
Ja loppuun tietysti kuvatukset, niin kuin aina ennenkin…..
Vuosi 2018 alkaa lähennellä loppuaan, samoin tämä ”mission impossible, Olli kuntoon” -projekti. Joulukuussa ei enään kuntoiltu niin massiivisesti kuin edeltävinä kuukausina, lähinnä koetettiin pitää paino hallinnassa muilla keinoilla.
Oikeastaan on vain aika kiittää kaikkia , erityisesti rakasta avovaimoani Anna-Kaisaa, aktiivisesta tuesta, sponsoreita, jotka mahdollistivat mm. vesikuntoilun ja kuntosählyn.
Omat kustannukset välineistöön olivat luokkaa 85,15€ joten ei tämä kokonaisuus kuntoilijalta hirveitä investointeja vaatinut.
Terveystiedoista sen verran että paino on nyt 79kg, vatsanympärys 98cm, verenpaineen keskiarvo koko suoritteen ajalta 139/83, syke 62.
Hemoglobiini 137, 17.12.2018 käytiin vertaluovuttamassa.